SOUTU JOENSUUN KOIVUNIEMESTÄ RÄÄKKYLÄN HAAPASALMEEN

Perjantai 17.4. noin kello 10 aloitin matkanteon. Heti alkumatkasta selvisi ettei liian helppoa ollut meno tuulen käydessä jostain pohjoisen ja luoteen väliltä. Koko ajan tuuli painoi kohti Niittylahden rantaa. Sivutuuleenhan sitä joutui koko ajan menemään mikä oli jotensakin raastavaa. Lienee mennyt pari tuntia kun saavuin ulommalle Perhesaarelle jossa olikin ainut maissakäyntini vaikka niitä olikin tarkoitus pitää useampikin. Myrskytuulessa näytti rantautuminen olevan liian haastavaa. Tuulen suojassa oikein hienoa nauttia eväistä. Läksin jatkamaan matkaa. Se olikin reippaassa tuulessa hienoa. Valtavat laineet tekivät kevyestä veneestä laineiden harjoilla leijuvan lennokin. Oikeasti se olikin lähinnä pitää vene oikeassa suunnassa kun vauhti oli ihan normaalia soutunopeutta 6 kmh ja kenties enemmänkin. Karu totuus paljastui lopussa kun tuuli oli painanut jäärippeet vasten Vuoniemeä ja Vuosalmi täysin tukossa. Sivutuulessa melkoista repimistä etten painunut veneineni jääsohjon sekaan. Voi elämänkevät kun alkoi sormet tramppailla ja lonkka ja sääret ärtyillä kun sisulla jatkoin. Löytyihän sieltä lopulta paikka jossa pääsin maihin. Jonkun mökkiranta se oli. Jätin veneeseen meriselitysviestin. Yritin kännykän karttasovelluksesta paikantaa itseni vaan eihän siellä toiminut Elisan mobiilidata. Läksin tarpomaan tietä myöten. Eiköhän se jonnekin viene. Vastaan tuli nainen autoineen. Kyselin että missä mie meen. Kertoi tien vievän 1,5 km päässä Rääkkylän tielle. Olisi vienyt minut sinne vaan kuulemma kyydissä ollut tytön koira saattaa syödä minut. Nainen määräsi: Odota tässä äläkä mene mihinkään, mieheni tulee kohta ja vie sinut tielle. Odotin. Saapui hän ja vei minut tielle. Kun Seija nyt minut löytää on kaikki hyvin. Oi kun tässä maailmassa on ihmisiä jotka haluavat auttaa. Heidänlaisilleen on loukkaus tarjota maksua enkä sitä tarjonnutkaan. Ei silti että kassalipas olisikaan ollut mukanani. Kiitokset tuntemattomille auttajilleni!

Kuvissa: Jäälautta lähellä Pyhäsaarta. Jäävuori Perhessaren tuntumassa, Menopelini. Perhessaressa. Näkymä Vuoniemen suuntaan. Perhesaari jää taakse.

Sunnuntai 26.4. Aamupäivällä mentiin veneelle. Hirmumyrsky pohjoisesta esti venettä saamasta vesille ja toisekseen sivutuuli näytti haastavalta. Ei siis ihan suunnitellusti suju tämä souturetken seikkailu. Kivaa silti. Ennen vappua kyllä siirrän veneen sen loistohuvilan läheltä. Ei juuri vappuna innosta tavata paikalle mahdollisesti saapuvaa ulkomaanporukkaa. Alla olevassa kartassa tämän alkuviikon suunnitelma. Näyttäis kuin keskiviikkona tyyntyisi. Skootteroin kohtaan 1, josta kävellen (2) Soutaen (3) Kävellen tai juosten luonnonkaunista reittiä (4) ja sitten alkupisteelle (1) Pitkälammesta Pyhäselkään menevä puro arvatenkin mahdoton ylittää. Jos pääsen niin sitten oikaisisi hieman paikkaan nimeltä Hannu. Maksimissaan jalkamatkaa noin 9 km. Otan harjoituksena relun kahden viikon päässä olevaan puolikasmaratooniin Helsingissä. Mitähän yllätyksiä nyt sattuu matkalla? Jostain mukavampaa, vaikka Avoluodolla Vedenheito heiluttelee pyrstöään iloiselle soutusoturilleen. Poimin hänet veneeseeni ja soutelemme yhdessä kohden Sinistä Satumaata...

Keskiviikko 29.4. Lähes pariviikkoinen pohjoistuuli hieman tyyntyi. Ajelin Skootterilla pisteeseen 1. Viluhan siinä tuli ja lämmittääkseni itseäni hölkkäsin kilometrin verran. Ei se toki reppu selässä sulavaa ole. Sain veneen vesille (2) ja keikkuvassa sivutuulessa saavuin Vuoniemen päähän (3) Melkoista ristiaallokkoa siinä kun Pyhäselän vedet virtaavat Jänisselälle. Naatiskelin vaatimattomat evääni kaksi voileipää ja eväsmehua. Viluhan siinä taas tuli ja lämmönotto ilman hikoilua taas kilometrin verran. On se vaan kaunista luonnonmaisemaa tämä Vuoniemen luonnonsuojelualue josta sain nauttia ilman kiirettä. Tuonnehan pitää kesän vehreyten saavuttua tehdä pyöräretki. Lukuisat laguunit niemineen tekee mieli poiketa. Kun jatkan mahdollisesti sunnuntaina soutua käväisemme katsomassa voiko Pitkälammen päästä Heltimönlahdelle ja Lammen takana näkyville tienoillekin. Sieltä kautta pääsisi mukavasti palaamaan pois Rääkkyläntielle. 8 km jalkamatka takaisin alkupisteeseen oikein mukava. Soutua 4 km, juoksuksi mainittavaa 2 ja kävelyä 8 km. Kolmannen kerran tuli viluinen olo kotiin tultua, joka katosi kun lämmitin saunan. Upea päivä jollaisista minä elän! Kuvissa kivikkoinen soudun alkukohta, Yksi monista luodoista (Mikonluoto) ja Vuosalmi lähenee.

Tästä soutu jatkuu mahdollisesti 3.5. jos ei ole myrskyä lounaasta